Osa 3

Kävelimme jonnekkin, mihin ikinä tie vei. En ole ennen kävellyt tietämättä minne olen menossa.
Me molemmat olimme hiljaa koko matkan ajan. En voinut sanoa Gravea vielä ystäväkseni, sillä en tuntenut häntä kovinkaan hyvin.

Juuri kun olin sanomassa jotain, Grave avasi suunsa.
"Pidetäänkö tauko?" Hän kysyi hieman väsyneenä.
Olimme kulkeneet ties kuinka kauan, sillä aurinko alkoi laskea.
"Hyvä on... Minne mennään?" Kysyin sillä en tuntenut paikkaa ollenkaan.
"Tiedän hyvän paikan yöksi!" Hän tokaisi, ja tarttui käteeni ja hypättiin metsään.
Hetken juostessa metsässä päädyttiin aukiolle.
"Leirintä-alue?" Kysyin.
"Ei me täällä nukuta..." hän hymyili.
"Missä sitten?" Olin ihmeissäni, sillä en tiennyt mitä pojan päässä liikkuu.
"Me varastetaan yks teltta, ja raahataan tarpeeks pitkälle metsään."
"Mutta se olisi väärin..." Vastasin.
"Katso nyt tota pariskuntaa tos. Niil on asuntovaunu sekä teltta ulkona... Miks nukkua kylmässä ulkona, kun voi nukkua sisällä?" Jotenkin Grave oli oikeassa, mutta toisen omaisuuden varastaminen on väärin.

Kun pariskunta meni asuntovaunuun, Grave hyppäsi metsästä ja juoksi nopeaan tahtiin teltalle ja raahasi sen metsään.
Teltta oli kevyt, ja veden kestävä. Se oli helppo rakentaa ja purkaa, ei sellainen vanhanaikainen joka pitää vasaralla hakkaa maahan.

Me juostiin metsässä vielä hetken ennen kuin löydettiin sopiva paikka.
Grave laittoi teltan maahan ja otin viltin repusta, jolla Grave oli peittänyt minut luolassa. Laitoin viltin teltan sisälle pehmusteeksi. Meillä oli sentään hupparit ja sopiva määrä vaatteita päällä, että pärjättäisiin yön yli. Menin teltaan istumaan, sillä minulla ei ollut muutakaan tekemistä.
Sillä välin Grave oli metsässä, mutta Gravehan oli rätti-väsynyt enkä minä!
Kurkistin teltasta, ja puita putosi eteeni. Säikähdin, ja Grave pahoitteli nauraen minulle.
Huomasin Graven olevan mudassa ja polvien olevan märät, sekä Graven kasvoissa oli pieniä haavoja.

"Grave... mitä kävi?" Kysyin ihmeissäni.
"Älä musta välitä... kävin hakemassa meille vähän iltapalaa." Grave heitti kaksi lintua eteeni.
"Miten sait nämä?" Kysyin hämmästyneenä.
"Huomasin ne kun kävin hakemassa polttopuita, ne olivat etsimässä ruokaa, ja kun ne tulivat lähelle toisiaan, sieppasin ne ja mursin kaulat." Hän nauroi.
Huokaisin ja annoin asian olla, sillä minulla oli suden nälkä!
Istui nuotion viressä ja katselin kun Grave yritti tehdä tulta.
Viimein saatiin palava nuotio aikaiseksi ja Grave leikkasi terävillä kivillä lintujen mahat auki ja otti sisukset pois. Itse en halunnut koskea raatoihin sillä se ei ole minun juttuni.
Lopulta hän lävisti linnut tikkuihin ja laittoi ne nuotioon.
Graven kädet olivat aivan veressä, hän näytti joltain sarjamurhaajalta.

                                                          Istuin vain hiljaa paikoillani.